tiistai 18. syyskuuta 2012

Poliittiset stereotypiat romukoppaan!

Kokoomus- kultalusikka suussa syntynyt, korkeasti koulutettu,  "Paholaisen ruumiillistuma."
Vasemmisto- hippi
Vihreä- mielenosoittaja hippi

Ja näitähän riittää. Kun nyt eletään vuotta 2012, niin olisikohan aika siirtää nuo kulahtaneet stereotypiat sivuun ja katsoa asioita uudelta kantilta? Se, että kuuluu tiettyyn puolueesee ei tarkoita sitä, että on samanlainen kuin puolueen näkyvimmät hahmot esim. eduskunnassa.

Voin myöntää, että kärsin jonkin aika sitten pienestä alemmuuden tunteesta juuri noiden stereotypioiden vuoksi. Kävin kuitenkin hienon keskustelun silloisen piirini järjestösihteerin kanssa ja hän sai minut näkemään asiat uudessa valossa.

Se, että tienaat keskivertoa enemmän, ei tee sinusta kokoomuslaista. Tai se, että olet homoseksuaali, ei tee sinusta vasemmiston tai vihreiden edustajaa.

Kenties ainoa puolue, jossa stereotypiat pitävät paikkansa, on kristilliset. Ja miksei pitäisi? Herran asialla kaikki. Ja vaikken itse kyseiseen heppuun usko, niin arvostan heidän omistautuneisuuttaan.

Perussuomalaisista on vielä mainittava muutama sananen. Nämä (kuten muutkin kirjoitukset tässä blogissa) ovat vain minun omia näkemyksiä, eivätkä siis edusta puolueen kantaa. Pahoittelen myös, jos joku loukkaantuu mielipiteestäni.

Olen kiinnittänyt huomiota puolueeseen vasta muutaman vuoden ajan. Tunnen useita henkilöitä jotka kannattavat puoluetta, ovat jäseniä tai eivät. Lähes kaikille on yhteistä se, että puoluekannan huomaa, jos ei ulkonäöstä niin muutaman minuutin keskustelusta henkilön kanssa.

Karkeasti sanottuna Perussuomalaiset ovat perus suomalaisia. Jokseenkin ahdasmielisiä ja vieroksuvat tasa-arvoa ja erilaisuutta. Heidän kantansa homoihin on perus suomalainen "kunhan eivät minua iske, hehe." Homoliitoille ehdoton ei, ihminenhän voi mennä naimisiin vaikka koiransa kanssa.
Maahanmuuttajia ei hyväksytä missään muodossa. "Vievät meidän naiset ja työt" plaa plaa.

Palaan tuohon maahanmuuttoasiaan seuraavassa blogikirjoituksessa laajemmin.

Rakkaudella,
Tiina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti